Keikkamuistoja

 Pedro Hietanen ja M.A.Numminen, Riihimäki,
Graniitin aukio, 2008

Museoiden asiakaslehdessä Trafiikissa (2013/nro16) oli juttu musiikin ja äänen monitoimimiehestä M. A. Nummisesta. Mukava pieni juttu. No, siitä päästään sujuvasti keikkamuisteloihin, sillä yksi ikimuistettavista keikkakokemuksista on ollut nimenomaan M. A. Nummisen ja Pedro Hietasen (Gommi ja Pommi) keikka 2008 pääsiäisenä Riihimäellä. Mutta palataan ajassa vielä hieman taaksepäin…

Jossain vaiheessa ymmärsin laittaa nähdyt keikat paperille ylös ja näin on säilynyt muisto hienoista kokemuksista. Aivan ensimmäisiä keikkoja ei harmikseni muistu mieleen, mutta niiden joukossa on ollut mm. Baccara autonäyttelyssä. Kaiken kaikkiaan keikkoja on kertynyt n reilu 500 ja eri artisteja/orkestereita on laskutavasta riippuen n 250. Se riittää minulle. Suosituin artisti eri muodoissa on ollut Kauko Röyhkä; 21 keikalla. Häntä seuraavat Eppu Normaali, Ne Luumäet, Kari Peitsamo, Lapinlahden Linnut, Popeda ja Miljoonasade. Nyt jälkikäteen ihmettelen, miksi listalla ovat korkealla mm. Popeda ja Miljoonasade, mutta pikkuveljen rooli ei aina ole helppo. Popeda oli vahvasti 80-lukua ja siltä ei oikein voinut välttyä. Ja onhan Popeda juurevaa Suomi rockia. Ei sitä tarvitse hävetä.

Ensimmäisten keikkojen joukossa oli Hassisen Kone ilmaiskeikalla. Orkesteri esiintyi pesäpallokentällä rekka-auton lavalla ja muistan odottaneeni koska he laulavat ”reippaina käymme rekkain alle”. Keikka oli simppeli rokkikeikka ja yleisö tykkäsi.

Mm. Dingon näin ensimmäisen kerran 1.6.1985 Hyvinkäällä Ratarockissa, jolloin orkesterin huuma oli kovimmillaan ja nuorta tyttöä kaatui. Suurempi kohu syntyi Eppu Normaalin aikana, kun keikan keskeytti tekninen vika ja Martti Syrjä yritti saada ajan kulumaan. Myöhemmin temppua katunut rocktähti otti pippelinsä esiin ja vilautti sitä.

Vuoden 1987 Provinssirockista on jäänyt mieleen yleisöstä huuto Tero Vaaralle: ”Ihana Tero Vaara!”. Huutaja oli nainen. Ja Hector luki laulun sanoja paperista.

Vuonna 1987 oli Tampereella itsenäisyyspäivänjuhlissa leivottu yleisölle hieno kakku. Esiintyjinä oli tuolloin mm. The Nights Of Iguana, Juliet Jonesin Sydän ja Clifters.

Sen kerran kun The Jesus and Mary Chainin keikalle pääsi (1988, Provinssirock), niin kaverit olivat niin tuiskeessa, ettei soittamisesta tullut mitään. Illan pimetessä ja muistaakseni sateessa, kuului vain pelkkää vinkumista ja humalaista jorinaa. Siitähän sitten kättä väännettiin, maksetaanko keikasta palkkiota laisinkaan.

Tuolloin kun vielä festivaalialueelle pääsi omien juomien, mehukattitölkkien kanssa, niin kova sana oli Gin Lemonin ja spriten sekoitus. Sitä sai juoda surutta ja hyvä höpinä pysyi tasaisena koko raskaan festivaalin. Syömässä käytiin mm. itämaisia erikoisuuksia ja toivottiin, että pakki kestää. Harvoin tuli liikaa väkijuomia otettua, mutta muutama keikka on jäänyt kemialliseen pimentoon.

Vuoden 1989 Provinssirockissa kaverin huipennus taisi olla, kun näki Transvision Vampin solistin Wendy Jamesin alushousut. Olisiko olleet vaalenpunaiset? Sehän piti kertoa teltoille päästyä. Kaveri on onnellisesti naimisissa, mutta ei provinssirock ystävänsä kanssa. R.E.M. oli viimeistä kertaa sopivan pieni festivaalibändiksi.  

Stone Roses oli seuraava Provinssirockissa vuonna 1990 ja parit soittajat hengailivat leirintäalueella edeltävänä iltana.  Nimmarit piti saada, mutta muuta paperia ei ollut kuin seteleitä. Kynät esiin ja nimiä kirjoittamaan. Myöhemmin en ole juurikaan perustanut nimikirjoituksille, sillä se on oma harrastuksensa laji. 

Skoda

1990 oli Intiaanirock Valkeakoskella ja sinne piti päästä, mutta ei ollut kulkupeliä. Kaverilla oli juuri koossa pysyvä Skoda. Ohjeet ajoon saatiin, että kilvet pois jos hajoaa. Matka sujui mukavasti yhdellä hapenotto pysähdyksellä. Yksi traktori ohitettiin. Festivaalipaikka oli jonkin asteisessa (hiekka)montussa, jonka pohjalta oli varvikko kaadettu, mutta jätetty useamman senttimetrin kannonrippeet. Autonkuljettaja Juhannusjuhlilla oli kokemus.

Samaisena vuonna -90 marraskuussa Billy Idol kävi Helsingin jäähallissa. Keikka oli vähällä peruuntua, kun paria päivää aiemmin väärin suunnattu valonheitin oli sokaista Billy herran. Reilun rock-keikan Billy kuitenkin heitti.

Toukokuussa 1991 Pet Shop Boys esiintyi upean teatraalisesti Helsingin jäähallissa. Yksi hienoimpia keikkoja!

Provinssirockissa vuonna 1991 hieno brittiläinen The House Of Love bändi toi mukanaan ilmapallot - suuret eriväriset ilmapallot. Eteerinen vähälle yleisölle soitettu keikka.

Ruisrockissa oli vuonna 1991 silloisessa Typhoon hallissa loppuillasta jonkin sortin hippo hoppa bileet ja korvia särkevä ilta päättyi nopeasti, mutta Jesus Jones ja Dee-Lite ehdittiin nähdä. Hirveä meteli! Onneksi seuraava päivänä Ruissalossa Deborah Harry (Blondie) laittoi porukan kuriin heiluttamalla ruoskaa lavalla.  Myös Billy Idol oli paikalla.

Kari Peitsamo, ÄMY-rock, Hämeenlinna, 2004

Nirvana oli Ruisrockissa vuonna 1992. Keikan läpivienti oli aavistuksen työlästä, sillä lavan edessä oli pientä kaaoksen makua. Itse seisoskelin hieman pidemmällä ja kuuntelin kappaleet läpi sen kummempaa hurmosta saaden.

Vandaalit tammikuussa vuonna 1993 järjestivät keikan lopuksi miehekkään viuhahduksen ravintolan tiloissa. Kyllä ihmiskeho on kaunis!

Bon Jovi pakotettiin katsomaan huhtikuussa -93, Helsingin jäähalliin kun joulupukki oli erehtynyt antamassaan lippulahjassa. Myöhemmin haastattelussa oli Jon Bon jovi ihmettelyt suomalaisten sinnikkyyttä ajaa polkupyörällä lumihangessa; olivat katselleet bussin ikkunasta. Vajaa viikko siitä oli Suede Tavastialla ja se ei ollut erehdys. Suedesta kohistiin kovaan ääneen ja keikka oli juuri aallonharjalla.

Heinäkuulle 1993 osuu näemmä Ne Luumäkien ”oikeasti viimeinen keikka”. Tavastia on konserttipaikka. Mutta hmm, montakos paluuta on jo tapahtunut?

Annikki Tähti, Hotelli Oiva, Karkkila,

Vuodelta 1995 tulee mieleen hienoin siirtyminen kun Ruissalossa Ruisrockissa soitti Bon Jovi. Jon Bon Jovi ihmetteli (taas) ääneen ohitse lipuvia laivoja. Ei kahta sanaa kun lähdin kaverin kanssa keskustaan, jossa oli Appelsiiniklubilla Kauko Röyhkä. Pieni hikinen, puutalossa oleva klubi, jonka katosta roikkui ”appelsiineja”. Keikka oli loistava; tiukkaa Kakemaista rockia. Lepää rauhassa Appelsiiniklubi.

Stone Roses tuli elokuussa -95 toistamiseen Suomeen ja tällä kertaa Tavastialle. Kovaa kädenvääntöä kävimme veljeni kanssa oliko keikka hyvä? Itse olin sitä mieltä, että puoleenväliin hieman himmailtiin ja sitten lisättiin uusi vaihde päälle. Veljellä ratas oli lyönyt tyhjää.

Syksyllä -95 kävi Greenday Helsingin jäähallissa ja istuimme sivukatsomoissa. Koskaan ei sylkeä ole ollut ilmassa niin paljon kuin tuolloin. Pelkkää räkimistä.

Iggy Pop teki kurjan tempun 1996 Provinssirockissa kun ensin pyysi järjestäjien kauhuksi yleisöä lavalle ja sitten kun lavalla oli yleisöä ja se piti poistaa, osa sai lentää melko roheasti sieltä alas. Homman hoitivat lähinnä Iggyn väki. Holy Barbarians oli kasattu The Cultin raunioille, mutta kivijalasta ei ollut tietoakaan.

Vuoden 1996 Ruisrockissa kävi valokuvaajan painajainen, kun ensin oli ottanut upeat kuvat Pulpin keikalta, niin filmikantta avatessa huomasi filmin syötön epäonnistuneen ja rullan katkenneen. Se oli niitä harvoja kertoja kun ylipäätään kameran oli festareille tai keikalle raahannut. Silloin pystyi vielä järjestelmäkameralla kuvaamaan keikkoja yleisön puolelta, mutta ei aikaakaan kun siihenkin tuli muutos.

Heinäkuussa Tammerfestissa Miljoonasade soitti keikan kuumailmapallossa. Pallo täyttyi, nousi taivaalle ja orkesteri soitti korissa. Muistaakseni jossain oli virtalähteenä Ladan akku ja sen kestoa pelättiin. Soitto jatkui aina hamaan pallon häviämiseen saakka.

1997 oli Suedelta korvantaustat pesty ja ennen Provinssi rockin keikkaa kävi solisti Bred Andersson kinuamassa huumaavia aineita. Ei ollut suomalaisyleisöllä tuolloin pössöteltävää annettavana. Homma meni lähinnä suukotteluksi ja silittelyksi.

U2 piti nähdä ja tilaisuus tuli -97 elokuussa Olympiastadionilla. Loistava ajoitus kruunautui portille päästyä kun saavuttuamme ne avattiin ja pääsimme rehellisyyden nimissä vahingossa jonon ohitse. Tosin nurmikolla odottelimme kolmisen tuntia keikan alkua.

Pyysin ystävääni kaveriksini Tavastialle elokuun 1998 J. Mascis keikalle. Rohkeasti ystäväni tuli ja seisoi koko keikan, vaikkei ollut kuullutkaan esiintyjästä mitään. Tutummin J.Mascis tunnetaan Dinosaur Jr. yhtyeestä ja sen tietääkseen, tietää myös narisevan laulutyylin. Keikasta ystäväni ei tykännyt, mutta pyysi myöhemmin bestmaniksi.

1999 Manic Street Preachers yllätti Helsingin jäähallissa upealla setillä. Kuinka hienoja kappaleita tulikaan toinen toisensa perään. Kuukautta aikaisemmin oli Garbage paininut materiaalinsa riittämmättömyyden kanssa samassa paikassa.

Kauko Röyhkä, Tammerfest,
Tampere, 2005

Kesäkuussa Provinssirockissa minua pilkattiin kun olin tykännyt jostain Ultra Bran kappaleesta; ennen keikkaa minut ”palkittiin” itse tehdyllä keltaisella sadetakilla. Joe Strummer oli varautun hieman huolimattomasti, sillä häneltä loppuivat kappaleet kesken ja encouressa soitettiin uudestaan samoja kappaleita.

Ämy rock Hämeenlinnassa, vuonna 2004 päättyi raivoisaan vesisateeseen, mutta onneksi Kauko Röyhkä lämmitti mieltä; kuukautta myöhemmin Nurmijärvellä Taaborinvuorella tilanne oli toinen sään puolesta. Sinnikkäästi Kauko jaksoi heiluttaa lannetta ja laulaa ensimmäisiä kertoja 50-luvun kerrostalosta.

Nick Caven Kulttuuritalon keikka meinasi saada nolon käänteen kun pari Calvadosta rupesivat väsyttäämään, vaikka itse keikka oli raivoisa ja säälimätön.

M.A.Numminen ja Pedro Hietanen, Riihimäki,
Graniitin aukio, 2008

Ja vielä on vuodelta 2008 se M. A. Numminen, joka sinnikkäästi soitti Pedron kanssa, vaikka keväinen kolea pääsiäisen keli teki torikeikasta vähintäänkin haastavan. Urheasti Gommi ja Pommi yrittivät soittaa paljain käsin vikkeliä kappaleitaan, kunnes luontoäiti pakotti miehet siirtymään lämpöiseen.

Siinä muutama keikkamuisto. Paljon on hauskoja orkestereita, joita ei ilman kirjanpitoa voisi muistaa. Paljon on mukavia muistoja, osa jo nostalgian viitan harteilleen saaneita. Iloinen olen siitä että näin ison osan 80-luvun kotimaisista sankareista ja ison osan merkittävistä ulkomaalaisista. Mutta on vielä pieni joukko esiintyjiä, jotka haluaisi nähdä, mm. Tom Waits, The Who, The Church (australia), Kate Bush, Radiopuhelimet...  

Mukavaa alkavaa keikkavuotta 2014!