Sue - lehti

Junamatkalle, hotellihuoneeseen tai mihin tahansa ajantappamispaikkaan on mukava napata ilmaisjakelulehti. Turkulainen musiikkilehti Sue, on yksi halutuimmista ilmaisjakeluista. Menossa on #184, ilmestymistiheyden ollessa 12 numeroa vuodessa. Mikäli Sue ei paikkakunnalta ilmaisjakeluna löydy, voi sen myös tilata kestotilauksena hintaan 24e / 12 nroa. Ystävällistä. Toimituksen henkilökunta koostuu tällä erää päätoimittaja Kimmo Turusen ja toimituspäällikkö Ari Väntäsen lisäksi 32:sta alan ahertajasta, Volvo-Peten hoidellessa ATK-huoltoa. Lehti edustaa teemaltaan indie-rock-punk-metal -osastoa ja rytmittelee sivunsa uutisilla, haastatteluilla, levy- ja elokuva-arvioilla. Listaan voisi lisätä vielä mainonnan eli mm keikat, levyt jne... Lehden koko on näppärän optimaalinen hartiakoko, jota vaivatta voi lukea esim. linja-autossa.

Minulle Sue edustaa väistämättä menneisyyttä. Aina kun näen sen, otan lukuun tai selailen sitä, tulee mieleen musiikkilehtien klassikko Rumba. Sue on kuin pikkuveli. Samoja sävyjä. Sue on minulle testamentti, jota luen siinä toivossa, että löydän sieltä jotain; "onko The Church tehnyt levyä, Motorhead on tehnyt uuden levyn, Maddness keikkailee, jne...". Vastaan tulee paljon nimiä jotka ovat täysin outoja, mutta tunnistettavissa 2000-luvun tähdiksi. Olen tipahtanut nykygenrestä ja-musiikista. Onneksi Sue katsoo myös aikaan jolloin 2000-luvun tähtien isät elivät.

Teen matkan irtonumero 184 kanssa. Olen kirjoittava hölpöttäjä, joka ei osaa pitää suutansa kiinni. Höpisen itsekseni, paljastan juonia, poimin nimiä ja asioita. Huokailen onnesta, haikeudesta ja verenpaineen noususta. Olen hetken kouluttamaton kriitikkko. Tutkin on Sue-lehdestä muuhunkin kuin hetken hurmaan.

Sivu 1. Kansi. Olen aina tykännyt Sue-lehden kannesta. Se on selkeä, jämäkästi kaikki oleellinen esillä. The Sounds, pirun hyvä kuva. Onko tämä tyttö aina ollut näin julman oloinen. Rock.. saako sanoa kukko? The Sounds on kuin juna. Tuossa se menee, kyytiin en kerkeä. Eipä ole rahaakaan, sillä The Soundsista on tullut jo pitkän matkan juna. Tässä kuvassa Maja Ivarsson ei näytäkään enää Debbie Harrylta. Voih!

Sivu 2. Mainos. Turku. Risto. Risto touhusi Röyhkän kanssa. Pitäisiköhän olla kiinnostunut?

Sivu 3. Aha, The Soundsilta tulossa levy. Hyvä että jaksavat. Keikkailevat. Paha, etten jaksa. Kelpo levyn kansi.

Sivu 4. Tässä numerossa. Tällä sivulla paljastetaan juoni, mitä lehti sisältää. Koskaan ei saa nähdä etukäteen mitä tässä numerossa on. Menee yllätyksellisyys. Pitäisi olla monosilmät - vasen silmä sitten vaan kiinni ja niska jäykäksi. Ei kuviakaan saa katsoa, mutta toimittajan kolumni täytyy tiirata, ei malta. Raimo Pesonen, en tunne - ohi, Sonic Youth ja Cure aktivoivat. Haen koodisanoja, jotka saavat koko tekstin lukemaan. Mahtava voima tummenetuilla sanoilla. Jukka Kittilän kolumni on tällä kertaa koukuttava. Aineksia parisuhdepeliin.

Sivu 5. Keikkoja.Kuin kävelisi oluthyllyn ohi ja nuolaisisi jokaisen herkun kohdalla. Tampereen Klubilla oli Pelle Miljoona. Tamperen Klubilla oli varmaan mukavaa. Liput 15e. Hmm, ehkä just. Turussa Anna Puu. Puun taimi 17e. Arstisti maksaa. Paljon olisi kivoja letkeitä iltoja. Mukavan selkeä sivu. Helppo haaveilla.

Sivu 6. Uutiset. Tummennetuilla teksteillä ratsastetaan ja mielenkiintoisen kohdalla pysähdytään. Pikalukua. Rokumentti Joensuussa. Vireä paikka tuo Joensuu. DAD Tavastialla. Tässä kohtaan haikailen vuosia DAD:n ensimmäiseltä 15 vuodelta. Bonobo - ikävä kyllä en tunne. Lou Reed. Lou Reed. Tutut nimet pysäyttävät.
Sivu 7. Mainokset. Kahlaan nimet, ajat, paikat ja hinnat. Jupisen ja ihmettelen. Hauskat nimet naurattavat ja ärsyttävät. Ratface naurattaa, Seksihullut ei.

Sivu 8. Uutiset jatkuvat. Nyt tarttuu haaviin otsikko "Lähde bändin matkaan". Sisäistän tarkoituksen ja hekotan. Hyvää matkaa ja et ögonblick.

Sivu 9. Tomi Tuominen. Taas tummat tekstit ja pari näytettä sisällöstä. Luen aivan lopun ja säästän sen perusteella kolumnin parempaan hetkeen. Jäin koukkuun. Hyvä mainos vieressä. Irvistykset ja naamanväännöt ovat taiteenlaji, mutta tämä toimii. Yritäpä tuijottaa kieltä ja nauttia.

Sivu 10. Isompi juttu - henkilökuva. Piru vie se on Ismo Alanko. Vuosia sitten seisoin kaverin kanssa polvia myöten järvessä ja ajauduttiin melkein tappelemaan kun vertasin Ismo Alangon uraa siihen kuuluisaan lehmän häntään. Tapahtumasta on siis jo aikaa ja häntäkin on jo hieman liikkunut. Vai tuuliko se siellä puissa humisee? Ismo..no juttu on henkilöhistoria, joten merkkaan sen vielä lukemattomaksi. Ei Ismoa voi sivuuttaa noin kylmästi. Olen vain kateellinen. Jutun muovaaminen henkilökuvaksi tuo kokonaisilmeeseen särmää.

Sivu 11. Mainoksia. Flogging Molly. Pogues kuoli ja meni pinnan alla, ylös pulpahti Floggin Molly. Näin sen koin. Doris - se on toisenlainen. Ja Lutakossa olisi kevät - Pariisin kevät. Jostain syystä etsin Poverty Stinksiä listalta, mutta onneksi en löydä. Mutta Peppermints saisi olla.

Sivut 12-13. The Sounds, aukeaman juttu, iso kuva. Laadukkaan näköinen. Toimituspäällikkö ruorissa. Ikävä kyllä The Sounds on siis jäänyt minun kartalta, joten juttukin jäänee vähemmälle huomiolle. Olen enemmän Cardi-kani. The Sounds joulukuussa Tampereen Pakkahuoneella. Eikös se ollut muuallakin - totta, sivun 3 mainos infoaa. Ilman Ruotsia elämämme olisi tylsempää.

Sivu 14. Astrid Swan. Meni maku kun luin tekstin lopun. Röyhkän Kake nostettiin mielestäni turhaan esille.

Sivu 15. Kun käänsi aukean, niin ei voinut olla huomaamatta Eläkeläisten levyn mainosta. Olen nauttinut ällistyttävän paljon Eläkeläisten ympärillä olevasta grafiikasta. Musiikkihan on kertakuulolla korvamatona - siellä se humppaa. Roviolle voisi heittää vinkin, että tuossa olisi nyt närhi. Samalla kun nuolen silmillä Eläkeläisten mainosta, jää yläpuolen juttu näkemättä.

Sivu 16. Ja sitten sivun juttu Eläkeläisistä. Jätän iltasaduksi ja odotan miten se vaikuttaa uniin.

Sivu 17. Mainos ja juttu. Onhan se mainostettava että tietää. Big Daddy ja Rock´n roll. Ehkä, ehkä ei. Onpahan nimi mielessä. Yläpuolella 1/2 sivun juttu. Tällä kertaa J Miettinen plays Shitter Limited. Idea on toimiva, että otetaan esiin keikalle saapuva orkesteri. Keikalle menijä saa täsmätietoa ja muut lukijat jotain muuta tietoa. Kaikki ovat tyytyväisiä.

Sivut 18-19. Jatkuu juttu & mainos -periaatteella. Eli sivut 12-19 on pyhitetty indie, rock,punk- henkisille jutuille.

Sivu 20. Sivut ovat raskaampia. Metalli osuus alkaa. Sivu 20 mainoksia. Joku taho voisi järjestää retrospektiivisen näyttelyn raskaan musiikin kansitaiteesta, sen verran omaa elämää se elää.

Sivu 21. PRKL otsikon alla metallisuutisia. Henki sama kuin rock-puolen uutisissa. Tummenetut tekstit pysäyttävät ja sen mukaan edetään. Nyt ei edetty, johtuen siitä että musiikilliset itressit eivät kohtaa metallipuolella. Sivu on kuitenkin hyvä ja metalli osio toimii mukavasti omana osastonaan. Hyvä naapuri.

Sivut 22-29. Haastatteluja. Bändikuva on hankala tapaus, oli genre sitten mikä tahansa. Löytyy tyylikästä seisoskelua, asennetta kädet puuskassa, kaukaisuuteen katsomista, värillä kikkailua jne.. Ongelmana on uskottavuus. Uskottavuutta etsitään myös mm. huutamalla niin että kurkku helottaa, pullistelemalla tai muuten vain seisomalla joutemaalla. Joskus lipsahdetaan komiikan puolelle, ei mahda. Kieltämättä myös bändien nimistä alkaa olemaan pulaa. Hyvä nimi yleensä on lyhyt ja ytimekäs, kuten nyt tuo Accept. Se on iskevä ja järkevä kuin tiili, kunhan suomennosta sanatarkasti ei murehdi. Bändi nimeltä Oranssi Papuzu vaatii jo pari nielaisua. "Me tavoittelemme erilaista, utuisempaa kuvaa". Hmm...ehkä nimi kertoo kuitenkin jotain.'

Sivu 30. Levyarviot. Ensin on metallin vuoro. Ayreon 9 pist. Vuoden kärkikastia kertoo pistetaulukko. Mikäli levy saa 4 pistettä, on se kelvoton. Kannet kannattaa säästää. Selaan nopeasti nimet, josko joku tuttu olisi joutunut metalli osastolle. Nyt ei ollut. Metallin levyarviot kestävät sivut 31-32-33 ja näin saavun sivulle 34, rock osastolle. Asteikko on sama. Syrjintää ei harjoiteta. Heti napsahtaa 10 pistettä eli yksi vuoden levyistä. Arcade Fire.

Levyarviot Sue-lehdessä ovat täsmällisellä kaavalla: esittäjä, levyn nimi, levy-yhtiö, pisteet, arvostelu ja arvostelija. Olen varovainen arvosteluiden lukija. Jääräpää, veren perintöä - en siis mahda sille mitään. Mielestäni liian monesti arvostelu saa romantisoituja sävyjä, joka näkyy liian korkeissa pisteissä. Tässä numerossa on 29 arvostelua (rock-puolella), joista 11 levyä on arvosteltu vähintään vuoden kärkikastiksi. Mielestäni se on paljon. Kaksi levyä on saanut 6 pistettä eli ovat kohtalaisia. Olen kriittinen. Makuja on monia ja olen itsekin saanut sen kokea kun olen suositellut sopivia artisteja ja orkestereita tutuille. Yritän olla avoin.

Levyarvostelu osuus on se hetki jolloin saan silittää naavaa hiuksissa ja taputella olkapään sammalmätästä. Mukava aikamatkailla ja kirota juuri noita pistemääriä, mukava poimia tuttuja tekijöitä. Levyarvostelut ovat arvokasta ja monipuolista aineistoa ainiaan nälkäiselle kuulijakunnalle.

Sivu 39. Replay. Olen useampaan otteeseen pysähtynyt Jari Mäkelän Replay-osioon, jossa raapaistaan kymmenen vuoden takaista albumiklassikkoa. Nyt on vuorossa Iggy Popin Skull ring. Tapahtuu toinen aikamatka ja muistelen menneitä, kuinka juoksimme Seinäjoen hotellin käytävää paidattomina Iggy Popin hienon Provinssirock keikan jälkeen vuonna 1996. Olimme Iggyyn verrattuna aliravittuja etanoita. Mahtaakohan kymmenen vuoden päästä Replayssa olla vuorossa Arcade Fire´n levy?

Sivu 40. Ensi-ilta elokuvat. Ja nyt loistaa nerous! Kuinka vaikeaa onkaan yhden henkilön arviosta muodostaa mielikuvaa, mutta kun arvioitsijoita on kaksi niin homma helpottuu. Sue vie mukanaan ensi-iltaan vieraan, joka arvostelee toimittaja Markku Halmeen lisäksi elokuvan. Arvostelun vieressä on palsta (fanituslista), jossa tämä vieras valottaa elokuvallisia mieltymyksiä vastaamalla mm suosikkikohtaus ja -ohjaaja tyylisiin kysymyksiin. Kysymykset valoittavat vierasta. Näin myös lukija pääsee helposti ajatusleikkiin mukaan ja tapahtuu samaistumisia.
Sivu 41. DVD arviot. Harold ja Maude on saanut *****-tähteä ja jutusta paljastuu, että moni pitää elokuvaa yhtenä kaikkien aikojen parhaana elokuvana. Itselläni vastaava "salainen aarre" on Marco Ferrerin Suuri pamaus (La Grande Bouffe). Elokuville ja DVD:lle ei anneta pisteitä, vaan tähtiä.

Sivu 42. Tietokilpailu ja monologi. Loppu lähestyy ja nyt tentataan mitä jäi päähän. Luen lehden monissa osissa ja eri aikoina. Jätän tietokilpailun suosiolla viisaammille ja harjaantuneimmille. Jarkko Fräntilän monologin haravoin aina. Useasti sieltä jotain tarttuu piikkeihin. Nyt mennään jupinalla - olen itse yli 40v, joten Metallica ei yhdistä mihinkään. Minulla ei ole Metallica muistoja. Bad Religionia kokeilin, mutta se ei johtanut sen kummempaan. Levy pölyttyi hyllyssä, kunnes myin sen pienellä voitolla. Tämänkertainen monologin anti jäi siihen, mutta olen tyytyväinen. Lukekaa monologi ja tutkikaa itseänne. Go Jarkko go!

Sivu 43. Loppu liian lähellä enkä jaksa keskittyä. Viimeisiin sanoihin en jaksa paneutua. Liian usein törmään hölmöihin vastauksiin. Sitäpaitsi huomion vie kaunis piirros Lou Reedistä. Päivä oli täydellinen.

Katson kissaani joka nukkuu aamuauringossa. 40 km/h alueella ajetaan vähintään 50 km/h. Maanantai ja useimmat heistä ovat auttamatta myöhässä. Ikkunoiden pesu jää keväälle. Pidän villasukat jalassa.

 

Sivu 44. Mainoksia. Ismo Alanko katsoo minua ylhäältä. Lähin keikkapaikka on 50km:n päässä. Se on etelä-Suomessa pitkähkö matka.

Sue on osittain luettu, lähinnä kahlattu. On juttuja joihin vielä palaan kun yön tunnit lähestyvät tai olen sohvan pohjalla. Parempia aikoja odotellessa. Sue on yksi oljenkorsista. Se pitää yllä sitä rock´n rollin henkeä, johon olen 70-luvulla kasvanut. Lehti on rehellinen, hyvin tehty ja pysyy oleellisessa. 44 sivun tiivis, monipuolinen paketti, joka myös kattaa ja huomioi valtaosan maastamme. Lehden ilmaisnumero on hatunnoston paikka. Ehkä vielä on jossain kapinaa ja kipinää. Sue on vartiotorni, joka pitää nuotiota yllä. Tätä on musiikkiväki parhaimmillaan.

***-tähteä (asteikko 1-3 tähteä)