tiistai 22. lokakuuta 2013

Lauri Tähkä hurmaa - vai hurmaako (CD)?

Lauri Tähkä: Hurmaan (Universal 2012),
kuvat Anton Sucksdorf, kannet
Kalle Pyyhtinen 
Lauri Tähkä. Tyylikäs ja hyvä ääninen laulaja. Herra joka on laulanut itsensä tyttöjen syrämmiin. Ihmisten syrämmiin. Mutta miksei minun? Vai laulaako? Elokerjuu orkesteri oli Tähkän aikaan reipas pop-rock orkesteri, puhdasta Suomi-rockia. Yleisellä tasolla A-sarjaa. Tähkä jatkoi soolona Elonkerjuun sivuhaaraa, eli hyviä rock-pop henkisiä kappaleita edelleen. Mutta ei vieläkään ottanut syrämmestä. Ei tykyttänyt. Tähkän ympärillä henkivä pohjalaisuuskaan ei tuntunut häiritsevän. Eikä se, että naistutun syntymäpäiväjuhlat saivat tytöt kiljumaan ja huutamaan riipivällä äänellä kun Elonkerjuu soi radiosta. Lukuisat radiosoitot eivät ole saaneet levyä ostamaan, vaikka eritoten Tähkän soolotuotannossa on ollut potentiaalia. Olen siis avannut oven, mutta varmuusketju on edelleen päällä. Eli missä vika; miksi en vieläkään pidä Tähkästä?

Ystäväni löysi taloyhtiön roska-astiasta The Whon tuplalevyn! Minun osaksi arpa antoi Lauri Tähkän CD-levyn Hurmaan, kauppakeskuksen parkkihallin ostoskärrystä. Tasan ei käy onnenlahjat. The Whota ei Tähkä lyö kuin korkeintaan painimatolla. Kadonneen levyn omistajaa ei löytynyt, joten kohtalo istutti minut ja Lauri Tähkän vastatusten. Puheenvuoro on Tähkällä ja minä kuuntelen. Tunnin päästä selviää tuleeko meistä kavereita.

Lauri Tähkä: Hurmaan (Universal 2012),
kuvat Anton Sucksdorf, kannet
Kalle Pyyhtinen 
Levy on vuoden 2013 Hurmaan. Lauri seisoo kannessa itsevarmana, melkein saamamiehenä, mutta reiluna kuin seinäruusun edessä. Lauri Tähkä lukee kannessa isoin punaisin kirjaimin ja siinä navan kohdalla lukee Hurmaan. Toinen käsi lepää vapaana ja toinen käsi rötköttää peukalostaan housujen etutaskussa. Musta tukka, musta paita ja mustat housut. Tuskin on Laurin passikuva, mutta se tuttu perusilme kuitenkin. Taka- ja sisäkannessa lentää punaisia lintuja. Figuureja. Kappaleiden nimet viittaavat rakkauslauluihin; Saat syttymään, Lemmenkahleet, Nuoret villit rakastavaiset... Ei tuomita vielä, osaa mieskin rakastaa ja jokaisella paatuneemmallakin rockarilla on sydän. Puhu Lauri.


Lauri Tähkä: Hurmaan (Universal 2013)

Levyn perusilme on pitkälti iskelmää ja paikoin lähestyy nyky tangomarkkinoiden pilalle ajettuja sovituksia. Homma menee huutamiseksi ja ylimääräiseksi meteliksi. Levyn riman ylitykset osuvat alkuun ja lopun pientareelle, ennen ojaan sukeltamista. Markku Aromainen Saat syttymään aloitus on periaatteessa ok. Hieman 70-lukumainen Lemmenkahleet menee riman ylitse aavistuksen rauhallisen Kanssas minne vaan kappaleen kanssa. Levyn tasoa laskevat liiankin simppelit Jos sä tahdot niin ja uskottavuudesta kärsivä Orjanruusu. Parhaimmillaan Tähkä on silloin kun ilmapiiriä rauhoitetaan. Laulu tulee matalammalta ja sovitus pysyy kurissa. Siitä oivana esimerkkinä  kappale Tulkoon mitä vaan. Levyn herkullisimpia kappaleita tuntuu olevan Kolmas Nainen henkinen Hessa, vaikkakin viimeinen kuorrutus olisi  kaivannut paksumpia soundeja ja kunnon hammondia. Nyt verta on ohennettu hieman liikaa. Harmi siinä mielessä. Ja mitäpä tulisi jos sovitus nostaisi lauluääntä vieläkin enemmän pintaan, kuulijan korvaan kiinni, nimenomaan näissä rauhallisissa kappaleissa? Levyn hieman kosiskelevalta tuntuva loppu päättyy Tähkä-humppaan ja jättää ikävän jälkimaun. Nuoret villit rakastavaiset olisivat voineet jäädä tästä junasta pois.

Lauri Tähkä on itse pääosin vastuussa säv./san. puolesta. Sovitus puolella on häärännyt porukkaa enemmänkin, parhaimmillaan seitsemän henkilöä! Sattumoisin kappaleet ovat levyn heikoimpia hetkiä.

Levyllä on hetkensä ja se pitää tuttavuuden yllä. Luulen Tähkän kärsivän oman itsensä vankeudesta. Lauri Tähkä lienee rehellinen jätkä, jota virta vei välillä liian lujaa. Persoona kärsi. Minun ja Tähkän välinen särö tulee massamusiikin leimasta. Trimmeri pois ja viikate käteen. Pois kivikoista, takaisin hiljakseen lipuvan joen ääreen. Uskon ja luotan Tähkään, mutta se vaatii jatkossa rauhoittumista, potkuja useammalle sovittajalle ja ainankin yhtä nappia paidasta lisää kiinni.


** tähteä (asteikko 1-3 tähteä)


Lauri Tähkä: Hurmaan (Universal 2012),
kuvat Anton Sucksdorf, kannet
Kalle Pyyhtinen 


Punainen oli pöytä ja valkoinen penkki. Siinä join illan hämärässä kahvia ja söin perunarieskaa. Autosta oli renkaat vaihdettu aamulla ja päivällä laitettu havut haudalle. Lauri Tähkä lepäsi CD:nä kupin vieressä. Nostin Laurille peukaloa renkaanvaihtoon. Kahvi oli kuumaa. Höyrysi.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti