Joe Fagin; Auf wiedersehen, Pet! (Towerbell Records, 1983; single) - Näkemiin vaan, Muru!

Joe Fagin; Auf wiedersehen, Pet! (Towerbell Records, 1983),
photo Jack Moody

TV-sarjojen ehdotonta eliittiä on ollut brittiläinen draamakomedia Näkemiin vaan, Muru! (Auf wiedersehen, Pet!). Sarjassa seurattiin englantilaisen työmiesporukan ottamuksia milloin missäkin päin maailmaa. Avauksessa 1983 oltiin Saksassa ja myöhemmin työmiehet ovat olleet mm. Espanjassa (1986), Kuubassa (2004) ja jopa Thaimaassa (2004).

Sarjan suosio on perustunut loistavan idean ja toteutuksen lisäksi karismaattisiin näyttelijöihin. Ydinporukka on ollut Dennis Patterson (näyt. Tim Healy), Wayne Norris (Gary Holton 1952-1985), Albert Moxey (Cristopher Fairbank), Leonard ”Oz” Osbourne (Jimmy Nail), Neville Hope (Kevin Whately), Brian ”Bomber” Busbridge (Pat Roach 1937-2004) ja Barry Taylor (Timothy Spall).

Gary Holton on ollut 70-luvulla Heavy Metal Kids-bändin solistina, Cristopher Fairbanks on löytynyt viime aikoina Doctor Whosta ja sitä ennen lukuisista muista TV-sarjoista, kuten Lovejoy ja Bergerac; elokuvapuolella mm. The Fifth Element, Alien 3 ja Batmanista 1989.  Jimmy Nail (oikealta nimeltä James Michael Aloysis Bradford)  on julkaissut ison nipun musiikkia, Kevin Whately on näytellyt poliisisarjoissa ( Ylikomisario Morse ja Komisario Lewis). Pat Roach on ollut niinkin suurissa elokuvissa kuten Kellopeliappelsiini, Kadonnen aarteen metsästäjä, Indiana Jonesin Tuomion Temppeli, Indiana Jones ja Viimeinen Ristiretki ja Robin Hood-varkaiden ruhtinas. Timothy Spallilta löytyy näyttelijäsuoritus mm. elokuvista Quadrophenia – 60-luvun kapinalliset, Kuninkaan puhe ja Harry Potter-elokuvat.

Näkemiin vaan Murun tunnusmelodia on tehnyt englantilainen Joe Fagin ja se nousi parhaimmillaan brittien singlelistalla kolmanneksi.

Joe Fagin; Auf wiedersehen, Pet! (Towerbell Records, 1983)

A; BREAKIN` AWAY

Äijäraspia. Breakin´Away on singer songwriter-tyylinen laulu, miltei lallatus. Letkeää moottoritiemusiikki, kunhan ajaa kaasu pohjassa alinopeutta vanhalla Transitilla. Elämänmakua ja flanellia; helppoja mielikuvia TV-sarjasta. Jäähyväiset ovat vain portti tulevaisuuteen. Saa laulaa mukana. Tarttuva.

B; THAT`S LIVING ALLRIGHT

Kappale on kuin tehtaanpilli. Hyvä tekosyy huuhtoa kurkku puhtaaksi.  Ensimmäinen tili ja elämä hymyilee edes tämän illan; huomenna päivä on uus. Ilman Muruakin kappale on tarttuva pieni hitti – paikallinen lihapiirakka. Veikeällä tiluttelulla aloitetaan, mukaan otetaan sekalainen taustakuoro ja sekaan heitetään muutama mielenkiintoinen koukku.  Aurinko nousee joka aamu, vaikkei sitä näe. Elämänmyönteisyyttä löytyy.

***- tähteä (asteikko 1-3 tähteä)

Näkemiin vaan, Muru on jättänyt jälkensä. Hörhöilevät kaverit olivat vahva osa nuoruutta. Olin kaveriporukan kesken Oz; taisi johtua nenästä. En myönnä. Myöhemmin puolisoni kanssa hohotimme sillanrakennus projektia Yhdysvalloissa ja nyt iloitsemme joka kerta Nevillen ja Barryn näkemisestä. Kuvaputkisukulaisia. Porukkaa on ikävä, mutta on edes muistot. Hyvät muistot.

Lähde: wikipedia

Kadonneen joululevyn metsästys; Lassin joulu

Yksi vuoden perinteistä eli Kadonneen joululevyn metsästys meni taas. Joka vuosi se yllättää, vaikka tietää suht tarkalleen ajankohdan jolloin se tulee. Kolme tuntinen vierähti mukavasti, vaikka elämän raadollisuus tuli ikävällä tavalla liikennetiedoituksilla esille. Kappalevalinnat olivat jälleen kerran oivia ja vaikka kuinka Eppu Normaalin Heinillä härkien-version on tuttu, niin pääsi se ilahduttamaan rääväsuisellisuudellaan. Nam. Mikäli ohjelma meni ohi, löytyy se YLE Areenasta vielä vajaan kuukauden.

Pienenä perinteenä olen yrittänyt tehdä ohjelmassa esitetyistä kappaleista jonkin näköistä joulutarinaa, poimimalla kappaleista sanoja ja lauseita sieltä täältä. Tänä vuonna tehtävä osoittautui vaikeaksi, mutta pienimuotoinen tarina kuitenkin syntyi. Tässä tämän vuoden tarina, olkaa hyvä!

Lassin joulu (teksti; eri esittäjät)

Talvi on tullut pohjolaan taas. Yön kylmä tuuli puhaltaa; on jäätyneet niityt, on jäätyneet maat. Jerusalemissa vaisu pyhä ilta, Jeesus karannut, suntio ekstaasissa ja äiti lapselleen toivoo keppeet mullat. Mistä johtuu viivytys kun pukkia ei näy? Lassi-pojan lahjoilta nyt jättää.

Köyhä isi läks liiteriin. Vieraiden ilmeet hämmentää. ”Taasko se on jouluaattona kännissä, heijailee kuin enkelit, hiipii ja sukeltaa, kirkastuu ja yöhön rynnistää”? 

Ovikello soi joulun alla illan suussa. On joulun pelko täällä taas. Joulumieli punnitaan kun joulupukki kolkuttaa, joulunaluspaniikki pahenee. Pystytkö pukin silmiin katsomaan?

  

Isi jemmas parran liiteriin. Kuusen latvaan kirkkaan tähden voin mä ripustaa. Enkelparven tie, kohta luokse Lassin vie. Lahjat saatiin ja joulu ohi, hyvä niin.

Pikku Joulun Tanssit; kok (Satsanga Records, 1977 LP)

Pikkujoulut lienevät vuoden ”mainioin” juhla, sillä iltaan liittyy tiivistettynä niin paljon. Tavaraa tulee joka puolelta ja paljon – ympärillä on ”parhaat” kaverit, vuoden sallituimmat jatkot ovat tiedossa, mennyt vuosi kirjaimellisesti huuhdotaan pois jne… Jokainen juhla vaatii järjestelyt ja taustatilpehöörit vähintäänkin kahvin merkeissä. Olen kummastellut niitä pikkujouluja joissa olen ollut, itse joulun puutetta; ehkä pitopaikan puolesta nojaa jossain nurkassa kuusi ja pöytä notkuu kyllä patojen puolesta, mutta tontut, lakit ja kunnon reipas joulumusiikki ovat puuttuneet. Pukista puhumattakaan. Pomon käteen iskemä konjakki ei ole lämmittänyt. Sehän kuuluu jo etikettiin.

Jälleen kirpputorilta, tuolta nykyajan parhaalta levykaupalta, löysin houkuttelevan teema-levyn joitakin vuosia sitten; Satsanga recordsin kokoelmalevy Pikku Joulun Tanssit, vuodelta 1977. Tässäkö mainion reipas pitkäsoitto joulun pikku veljen pirskeisiin!?  Kansi ainakin lupailee jotain hurjaa ja kappaleet muutaman tutun esityksen lisäksi nipun oudompia mielenkiintoisia joulun ralleja. Näyttää hyvältä!

Levyn tuottajana on toiminut Satsanga Records, jonka perusti Jukka Kuoppamäki. Vuonna 1973 Kuoppamäki halusi levyttää kappaleen Wounded Knee, mutta Kuoppamäen silloinen levy-yhtiö EMI, jossa hän oli solistina, ei siihen suostunut suurten organisaatiomuutosten vuoksi. Satsanga Records julkaisi yli sata albumia. Toiminta päättyi 1978 varojen loppumiseen.

Pikku Joulun Tanssit; kok (Satsanga Records, 1977 LP)

Pikku Joulun Tanssit; 
kok (Satsanga Records, 1977)

Voiko äänilevy rauhallisemmin alkaa. Tahti on kuin pöydällä sulavalla jääpalalla. Lenin Joulumorsian saa kuusesta neulat varisemaan ja kahvin kylmäksi. ”Saan olla sulle joulumorsian, tän joulun aina muistaa haluan”. Näissä tunnelmissa siis aloitamme, pitäkää lakeistanne! Kirje Korvatunturille on joulun itkettävin kappale. Äiti makaa sairaalassa. Sinänsä veikeää sanailua, mutta laulun ydin särkee sydämen. Herkimmät tapailevat tässä vaiheessa kaulahuivia poistuakseen juhlista. Humppa-dixie Petteri Punakuono aloittaa karkelo-osuuden. Petteri Punakuono laukkaa sen verran, ettei siitä voi olla pitämättä. Humppa-dixie versio on onnistunut. Kulkuset, Valkea joulu ja Rekiretki ovat haikeita niellä Suomineidon navasta alaspäin asuvilla, sillä sen verran talven mielikuvat nojaavat lumipenkkoihin. Laulujen perinteikkyys kuitenkin voittaa ja sen vuoksi näitä jaksaa kuunnella. Henkilökunta suihkii lisää ponnekaasulunta ravintolan ikkunoihin. Maj-Lis Könösen sanoittama Joulun Valot on kooste joulun fraaseista ja jää sen vuoksi edeltäjien jalkoihin. Vuokko Piiroinen tulkitsee niin herkästi ja koskettavasti kuin vain yltää, mutta tahattomasti torppaa imelyydessä joulupöydän perunalaatikon edelle.

Humpassa Muistan Joulut Lapsuuden Marita Norringilla tempo on oikea. Unto-Haapa-Ahon sovittama kappale saanee kahvijononkin kääntämään tanssijalkansa parketin suuntaan. Levyn neljä viimeistä kappaletta mennään Pikku Joulun Tanssit päätontun Jukka Kuoppamäen säveltämillä ja sanoittamilla kappaleilla. On Jotenkin Mieli Hellä on reipas tango ja reipas on (taas) Marita Norringkin. Kappale poikkeaa traditionaalisesta joulukappaleesta juuri sen verran kuinka paljon kappaleen nimikin antaa ymmärtää. Joulunakin on lupa rakastaa. Joulun Tango ei tahdo pysyä pöydällä, vaikka Kuoppamäki sen itse jylhästi meille esitteleekin. Tyyli ei tänä iltana oikein pure. Unto Haapa-Aho antaa isän kädestä oikean rytmin ja Marita Norringin on helppo laulaa simppeliä  Voisko Se olla Ihanampaa jenkkaa. Vihdoin on saatu pikkujoulut ansaitsemalleen taajuudelle. Jukka Kuoppamäki päättää levyn niin kuin se olisi pitänyt aloittaa. Alle kahden minuutin riehakas jenkka Tapanina Tanssitaan jättää hyvän maun, mutta se katoaa tumman ulsterin kauluksen liepeiden alle, kun sohjoon syöksytään yön valopilkkua saalistamaan.

 

Kanteen ei ole katsominen, sillä alun yskimisen, parin perinteisen ja lopun laukan jälkeen käteen jää vain laimea ja kylmä rusinaton glöki. Tähän levyyn ei ole vara perustaa pienen joulun taianomaista aikaa. Taustamusiikiksi kelpaa, kunhan huolehtii, ettei volyymitaso nouse niin, että kappaleet erottuvat selkeästi. Harmin paikka, letkeälle joululevylle olisi tilaa. Kuusen valoista vain osaa rätisee, eikä aluskaan lahjoista pullistele.

 *-tähti (asteikko 1-3 tähteä)

A                                                

Joulumorsian; Leni , slow-fox    

Kirje Korvatunturille; Lasse Kuusela, slow-fox

Petteri Punakuono; Jorma Markos, humppa-dixieland

Kulkuset; Jorma Markos, humppa-dixieland 

Valkea Joulu; Jukka Kuoppamäki, slow-fox 

Joulun Valot; Vuokko Piiroinen, slow-fox  

B

 Muistan Joulut Lapsuuden; Marita Norring, humppa

Rekiretki; Lasse Kuusela, humppa

On Jotenkin Mieli Hellä; Marita Norring, tango

 Joulun Tango; Jukka Kuoppamäki, tango

Voisko Se Olla Ihanampaa; Marita Norring, jenkka

 Tapanina Tanssitaan; Jukka Kuoppamäki, jenkka

Lähde: www.rocket-records.com

Barry White; The Love Album (Play Collection 1996 CD) - Rakkauden Mursu

Amerikkalainen Barry White on nimetty Rakkauden mursuksi, joka lienee korkein titteli jonka voi saada makuuhuoneen kutupitoisuuden kasvattamisesta. Spotifyn teettämän tutkimuksen mukaan, eroottisen tunnelman luomiseksi, Barry White sopii Can´t Get Enough of Your Love kappaleella, Marvin Gayen himokkaiden helmien jälkeen kolmanneksi koukuttavimmaksi kutumusiikiksi. Seksin aikana Barry Whitelta on otollisinta laittaa soimaan You See The Trouble With Me. Kappaleet on siis syytä löytyä samalta levyltä ettei hetki lyö ohitse! Kauko Röyhkä puolestaan luottaa makuuhuoneessa Barry Whiten reilun kuuden minuutin Staying Poweriin.  Kanadan McMaster yliopistossa taas tiedetään, että Barry Whiten tumma ja maskuliininen ääni kiehtoo naisia lyhytaikaisesti, mutta puolisoksi asti tällä ei pääse, sillä matalaäänisten miesten  korkeampi testosteronitaso kielii myös uskottomuudesta.

Barry White; The Love Album (Play Collection 1996 CD)

Barry Whitelta (1944-2003) on levytyksiä vuodesta 1973, kappaleita ollen vajaa 900, mutta silti hän on jäänyt minulle suureksi mysteeriksi. Nimi on tuttu, mutta musiikki ei. Barry Whiten The Love Albumin (Play Collection) löysin kylmän autotallin kirpputorimyynnistä. Se on kalsea paikka kutumusiikin kuninkaalle. Poimin levyn talteen ja päätin edes hieman tutustua tähän myyttiseen mursuun. Levynkannet avattua pelmahtaa vienoinen hajuveden tuoksu! Levyllähän on tarina suoraan tapahtumapaikalta(ko)? Olen siis asian ytimessä. Nyt hommiin; siis levy pyörimään.

Barry White: The Love Album (Play Collection, 1996)

Out of The Shadows of Loveen on tiivistetty illanvietto; tutustuminen, akti ja tupakan imaisu. Suoranainen kutu-kappale tämä ei ole vaan letkeän popahtava soul fiilistely viihteellisillä elementeillä. Hyvin voisi soida Pulp Fictionin b-versiossa. I Owe It All To You ensitahdit alkavat kuin The Suprimes hitti You Can´t Hurry Love. Hurja on Barry Whiten kaikupohja ja lienee vasta puolet käytössä. Hyvä niin, sillä tämä kelpaa maksimiksi. When Can I Turn on kieltämättä melko seksikäs. Lakanoissa kuvituksena kukkien terälehtiä. Vaan tässä ei seksikkyys perustu Whiten lauluääneen, sillä kappale on instrumentaali! aavistus Lemmenlaivaa ja pieni nuuhkaisu Bondia.

Toimiiko Barry Whiten musiikki mainosmagneettideodorantin Axen tavoin? Voi olla, mutta vaatinee hieman pohjatyötä, paria silmäniskua jne.. ennen lähemmän tuttavuuden harjoittamista, mutta kyllä Barry White hyvästä suosittelijasta menee. On sinun käsissäsi milloin otat hihastasi Barry White-kortin. Kuka voisi vastustaa Come On In Love tyylistä rytmikästä kappaletta tai Under The Influence Of Loven raikasta ja sydämentäyteistä instrumentaalia!

Whiten eduksi voi lukea korkean vireystason ja laadun. Tunnelmaan on helppo heittäytyä ja se on helppo hyväksyä. Whiten matala, mukavan möreä ääni on vilpitön eikä tulkinta häiritse. Möreys menee yleismausteena. Your Heart And Soul on täyttä raukeutta. Niskanpureskelua, varpailla hipsuttelua ja tuhinaa. I´m Fragile Handle With Care on levyn kolmas (3/4) instrumentaali. Mukava kappale! Viihdelinjasto kohtaa soulsuolaamon.

White jättää turhan tamppauksen ja revittelyn, kuten levyn heikoin All In The Run Of The Day kertoo. Ei poljeta väkipakolla tunnelmia esiin. Se on Whiten etu. Kaikki tulee luonnostaan. Kaveriin voi luottaa.

Odotin jotain aivan muuta. Odotin liki siirappimaista hönkäilyä, joka valuisi kiusallisen pitkään, kunnes lopulta korvat olisi ummessa koko sotkusta. Sain raikasta, mukaansa tempaavaa ja voimallista soulia, poppia ja diskoa. Tämä halvahko kokoelma on vain pisara Barry Whiten valtameressä, eikä tämän perusteella auta kovin suuria päätelmiä tehdä. Kippari on joka tapauksessa äärettömän hyvässä vedossa! Ongelma onkin positiivinen. Kuinka laadukas ja laaja Barry Whiten tuotanto onkaan, mikäli tämä kokoelma on jo näin kiehtova. Unohdetaan kutuisuus; Barry White on karismaattinen, suuri persoona, jolta saa hienon kattauksen laadukasta musiikkia!

***-tähteä (asteikko 1-3 tähteä) 

Lähteet: 
soundi.fi

voice.fi (3news)

iltalehti.fi (CBC, Daily Mail)

allmusic.com